Lollo on Afrikassa syntynyt kirahvi. Hän asui siellä laidunmailla perheensä ja kirahvilauman kanssa. Heillä oli tapana kävellä, juosta ja syödä yhdessä puiden latvojen lehtiä. Lollo oli toisenlainen kuin muut kirahvit – hän halusi tutkia maailmaa ja rakasti tanssimista.
Lollo mietti usein, voisitko hypätä lehden tai pilven päälle ja lentää seikkailemaan. Hän halusi seikkailla niin paljon.
Eräänä päivänä Lollo näki vedessä kelluvan kanootin ja mietti, voisiko se viedä hänet seikkailemaan. Lollo hyppäsi kanoottiin, joka alkoi keinua puolelta toiselle. “Lollo! Mitä sinä teet?”, muut kirahvit huusivat peloissaan. “Eivät kirahvit osaa uida!”
Lollo tanssahteli kanootissa vakauttaakseen sitä. Aurinko laski hitaasti, ja Lollo katosi horisonttiin muiden kirahvien edestä.
Seuraavana päivänä Lollo heräsi kanootissa kirkkaaseen valoon ja merikapteeniin, joka auttoi hänet laivaansa. Siellä Lollo sai salaattia, mustikoita ja nukkumapaikan.
Kun Lollo heräsi seuraavana aamuna, hän oli hyvin levännyt ja valmis seikkailuun. Hän alkoi leikkiä monien lasten kanssa ja tanssi heidän kanssaan koko päivän. Merikapteeni näki, kuinka onnelliselta Lollo näytti. Hän lupasi auttaa Lollon hotelliin, jossa oli suuri tanssilava, heti kun he pääsisivät maihin.
Hotellissa oli todellakin suuri esiintymislava, jossa järjestettiin myös tanssikilpailu. Lollo ilmoittautui kilpailuun – ja voitti ensimmäisen palkinnon! Palkinto oli oranssi mekko, jonka hän puki heti päällensä.
Kun hänellä oli uusi koti hotellissa ja uusi kaunis mekko, Lollo tunsi kaipaavansa vain ystävää.
Eräänä päivänä, kun Lollo oli tervehtimässä kaikkia hotelliin saapuvia uusia iloisia kasvoja, hän näki karhun istuvan varjoisessa paikassa. Hän meni karhun luo ja kysyi, mikä hänen nimensä on. “Nimeni on Bernie. Mikä sinun nimesi on?”, Bernie kysyi Lollolta.
Lollo kertoi Bernielle itsestään ja seikkailustaan kaiken. Hän kertoi Afrikasta, kirahveista, kanootista, laivasta ja tanssikilpailusta. “Entä sinä, Bernie, miten pääsit tänne?” Lollo kysyi.
Bernie nojautui taaksepäin ja sulki silmänsä hetkeksi. “Kaikki sai alkunsa Pohjois-Euroopassa...”
Kun Bernie oli pieni, hän asui luolassa äitinsä ja kahden veljensä kanssa. Koska he olivat karhuja, he nukkuivat läpi talven. ”Nukkuminen on niin tylsää!” Siinä menettää niin paljon!” sanoo Bernie.
Bernie halusi aurinkoa ja lämpöä. Hän päätti mennä metsään katsomaan, löytäisikö hän tien auringon maahan. “Pitää mennä kauas etelään, että tuntee lämmön”, sanoi iäkäs karhu, jonka Bernie tapasi metsässä. Bernie tiesi, että matka olisi pitkä. Hän hyvästeli äitinsä ja veljensä ja lähti matkoihinsa.
Alkoi olla jo myöhä, ja Bernie pelkäsi pimeää. “Minun on oltava rohkea päästäkseni etelään”, hän sanoi itselleen. Bernie jatkoi kävelyä vielä auringon laskiessa ja yön tullessa. Yhtäkkiä hän kuuli pöllön huhuilun. “Minne matka?”, pöllö kysyi. “Etelään”, Bernie vastasi. “Alkaa olla jo myöhä. Lepää puuni alla, niin autan sinua huomenna”, pöllö sanoi. Bernie istuutui puuta vasten, eikä kestänyt kauaakaan, ennen kuin hänen silmäluomensa alkoivat tuntua raskailta ja hän nukahti.
Seuraavana päivänä Bernie seurasi pöllöä sen lentäessä etelään. Etelään pääseminen vaatisi ison linnun, joka pystyisi kantamaan Bernien kaltaista isoa karhua.
Bernie käveli metsän halki ja pellon poikki, ja siellä, toisella puolella, hän näki ne. Jättiläislintuja, joita hänen äitinsä kutsui lentokoneiksi. Lentokoneeseen päästyään hän istuutui alas ja kaivautui peiton alle. “Tässä on vaatteita, jotka pitävät sinut lämpimänä”, lentoemännät sanoivat. Bernie pukeutui ja katsoi ulos ikkunasta. Ulkona näkyi pilviä, ja hyvin, hyvin kaukana hän saattoi nähdä jopa auringon maan.
Lentokone laskeutui, mutta minne Bernie menisi seuraavaksi? Hän seurasi erästä perhettä linja-autoon. “Olemme menossa hotelliin, joka on aivan veden äärellä”, kuljettaja sanoi. “Oi! Onpa jännää!”, Bernie ajatteli. Kun bussi saapui perille, Bernie ja kaikki matkustajat nousivat pois kyydistä. Bernie ei ollut varma, minne hän menisi seuraavaksi, joten hän istahti puun varjoon.
“Ja niin minä tapasin sinut”, Bernie sanoi Lollolle. “Olipa jännittävä seikkailu”, Lollo ajatteli. “Minusta meidän pitäisi olla ystäviä. Parhaita ystäviä!” Lollo jatkoi.
Bernie tuli hyvin iloiseksi. Hän oli myös kaivannut ystävää sen jälkeen kun hän lähti pois perheensä luota. “Parhaat ystävät ikuisesti”, Bernie sanoi ja tarttui Lolloa kädestä heidän lähtiessään kävelemään kohti hotellia, jossa he molemmat asuisivat.
Lollo esitteli hotellia Bernielle. “Täällä me asumme, täällä me syömme, ja tuolla alempana on ranta”, Lollo sanoi. “Mutta mikä parasta – tässä on suuri esiintymislava!” Lollo sanoi iloisena, ja hyppäsi lavan päälle. “Tule Bernie, nyt tanssitaan!” Bernie alkoi seurata Lollon tanssiaskeleita.
“Olemme parhaita ystäviä ja asumme auringon maassa. Miksi voisimme kutsua meitä? Lolloksi ja Bernieksi!” lauloivat he yhdessä suureen ääneen. Niin Lollo & Bernie asuivat onnellisina kaikki päivänsä auringon maassa.
